Sotilaalliset oikeudet

Turkissa ei ole luvallista kuvata sotilaskohteita - kuten niin monessa muussakin maassa. Sotilaat ja etenkin kenraalit vaalivat henkeen ja vereen sanojensa mukaan Atatürkin muistoa ja Turkin kunniaa. Artiklan 301 mukaan jopa Atatürkiä ja nyky-Turkin valtiota herjaavat ajatukset ovat kelvollisia saattamaan sinut vakilan seinien sisään vähintäänkin kahdeksi vuodeksi. Mainittakoon tässä nyt tunnetuimpina artiklaa 301 vastaan rikkoneina kriminaaleina Orhan Pamuk (kirjallisuuden nobel 2008), Hrant Dink (radikaalitoimittaja, murhattu 2007), Leyla Zana (entinen kansanedustaja) ja Ahmet Kaya (muusikko, murhattu 2000). Leyla Zana valittiin turkkilaisesti demokraattisilla vaaleilla vuonna 1994 eduskuntaan. Hän ja neljä muuta kurdipoliitikkoa (Hatip Dicle, Selim Sadak ja Orhan Dogan) vannoivat poliitikkojen virkavalansavalansa kurdiksi. Tästä seurasi 15 vuoden vankeustuomio, vaikkakin Turkissa poliitikoilla on rikosoikeudellinen koskemattomuus, jonka mukaan poliitikko on tilivelvollinen rikkomuksistaan vasta poliittisen uran päätyttyä eduskunnassa mikäli kyseiset rikkomukset eivät ole vanhentuneet ennen tätä. Tosin yksi poliitikkojen luontaisetu on diplomaattipassi, jonka turvin voi vaikka muutta Englantiin ennen kuin poliittinen ura on päättynyt. Monesti artiklaa 301 vastaan rikkoneet vaikutusvaltaisemmat ihmiset, ketkä ovat välttyneet jotenkin tuomioltaan oikeusistuimessa, ovat tulleet murhatuksi. Näin kävi muun muassa edellä mainituille Hrant Dinkille ja Ahmet Kayalle. Mr. Dink oli armenialaisten oikeuksia puolustava toimittaja Agos-sanomalehdessä ja Mr. Kaya ensimmäinen tunnetumpi muusikko, kuka alkoi tuottamaan kurdiksi laulujansa ja joutui pakenemaan aina Pariisiin asti tullakseen silti murhatuksi. Hrant Dink murhattiin lehden toimituksen edessä İstanbulissa alaikäisen trabsonilaisen pojan toimesta. Murhan tutkinnan yhteydessä tuli esiin myös kytköksiä, jotka liittivät murhaajan muutamaan armeijan kenraaliin. (Mainittakoon, että mielipide ei tue Turkin virallista näkökantaa vaan kansan mielipidettä.)

Turkin nykyhistoriaan (Atatürkin jälkeiseen aikaan, alkaen 27.3.1923) mahtuu lukuisia sotilasvallankaappauksia ja poikkeustiloja ulkonaliikkumiskieltoineen. Mainittavimmat sotilaalliset vallankaappaukset (darbe) tapahtui vuosina 1960, 1971, 1980 ja 1997. Vallankaappaukset tapahtuivat armeijan toimesta syöstääkseen valtaapitävän hallituksen maan rakoon. Turkin politiikka ja armeija muodostavat yhdessä yhden valtaisen Pandoran lippaan. Suosittelen lämpimästi pysymään erossa tästä lippaasta, tuoreessa muistissammehan on vielä mitä kävikään subjektiiviselle "kurdi-tutkijalle" Kristiina Koivuselle, joka pääsi kurkkaamaan vain pienen pienestä raosta kyseiseen Pandoran lippaaseen; häneltä evättiin oikeus astua enää jalallaankaan Turkin maaperälle. Sotilasvallankaappauksien aikana maassa on vallinnut erittäin tiukka sotilaallinen kuri. Esimerkiksi sotilailla on ollut oikeus ampua kaikki liikkuva ulkonaliikkumiskiellon aikaan. Monesti tämä on johtanut kyläläisten lampaiden ja lehmien teurastukseen yöaikaan tai ihmisten katoamiseen jäljettömiin.

Sotilaallinen kuri ei ole vielä vetäytynyt historiaan Turkin sisäpolitiikasta. Viime vuonna tuli esiin tietoja, joiden mukaan armeija olisi ollut jälleen suunnittelemassa uutta "darbea". Atatürkin armeija vastustaa islamilististä AKP-puoluetta, joka on valtaapitävä puolue nyky-Turkissa. Nyt tämä lujasti varjeltu salaisuus uudesta vallankaappaussuunnittelusta on siirtynyt oikeussalin seinien suojaan. Syytettynä on niin nykyistä armeijan johtoa kuin jo eläköityneitä kenraalejakin. Tänään katsellessani Kanal-D:n seitsemän uutisia yhtenä Head linena oli, että on löydetty uusia todisteita uuteen vallankaappaukseen liittyen. Reippaasti provosoiva uutisankkuri oli kertonut uutistaan jo parin minuutin ajan, kunnes hän yllättäen pahoitellen sulki aiheen. "Özür dileriz. Olemme pahoillamme, mutta lopetamme aiheen käsittelyn tähän, jotta oikeusistuin saa työrauhan, siirrymme suoraan seuraavaan aiheeseen." Saanen kysäistä, että mikä ajaa suuren uutistoimiston vetämään kesken suoran pääuutislähetyksen yhden mehukkaimman juttunsa pois? Asiaa käsitellään suljettujen ovien takana, mutta ei se koskaan aiemminkaan ole estänyt uutistoimistoja kirjoittamasta asiasta. Tämä on erittäin arka aihe armeijalle, olisikohan mahdollista, että Mr. Korkea-arvoinen Kenraali olisi soittanut Kanal-D:n pääjohtajalle ja vaatinut uutisoinnin lopettamista?

Turkin politiikka on täynnä kieroilua ja kiristämistä. Jokatapauksessa nyt EU-jäsenyyspuheiden ja toimien myötä armeijan kaikkivoipaa valtaa on pyritty rajoittamaan. Mikäli Turkki liittyisi jonain päivänä EU:hun, armeijan tulisi luovuttaa vallanvalitikka vihdoin hallitukselle. Ja tätähän armeija ei halua. Jos tänään tapahtuisi vallankaappaus Turkissa armeijan toimesta, siihen soppaan ei mikään muu valtio sormiaan haluaisi työntää. USA:lla ei ole varaa tai mielenkiintoa tulla kiusaamaan liittolaistaan ja EU:lla ei loppupeleissä ole tarpeeksi intressejä asian suhteen. YK olisi todennäköisesti ainokainen, joka tulisi tekemään jotain, ja senkin liian myöhään, kun kaikki on jo ohi. Päivä päivältä Turkki vahvistaa asemaansa EU:n silmissä, ja päivä päivältä armeijan valta valuu pois. Huomenna voi olla jo liian myöhäistä suorittaa operaatio "Darbe". Turkki ei todellakaan ole vielä valmis EU:hun, mutta EU:llakaan ei ole varaa odottaa Turkkia loputtomiin. Jos tämä ei johda Turkin täysjäsenyyteen, niin sitten se vahvistaa Turkin erityisasemaa EU:ssa.

Oikeus on vain unelma jostain paremmasta. "Özür dileriz!"

Lähteet:
http://www.amnestyusa.org/amnestynow/leyla.html (kuva lainattu)
http://www.eurasianet.org/departments/insight/articles/eav012607.shtml (Hrant Dinkin murhasta)